Kirpat taimivaiheen tuholaisia

Kevätöljykasvien taimettuessa pellolle ilmaantuvat kirpat syövät reikiä ja koloja etenkin sirkkalehtiin ja ensimmäisiin kasvulehtiin (katso kuva alla, klikkaamalla kuvaa saat sen näkyviin suurempana). Vioittuneet taimet ovat herkkiä kuivumiselle. Pahimmassa tapauksessa kirpat syövät taimet sitä mukaa, kun niitä tulee pintaan. Suomessa öljykasvipelloilla yleisimmät kirppalajit ovat aaltojuova- ja mutkajuovakirppa. 

Kirppojen määrä vaihtelee kasvukausittain ja alueellisesti. Kevään kylvö- ja taimettumisolosuhteet (lämpötila ja kosteus) vaikuttavat öljykasvien alkukehitykseen ja kirppaongelmien ilmenemiseen. Aikainen, lämmin ja kuiva kevät lisää kirppatuhoriskiä. Varmistamalla rypsin hyvä alkukehitys voidaan vähentää kirppaongelmia.

Peitattu kylvösiemen, hyvä kasvualusta, sopiva kylvösyvyys, aikaisen kylvön välttäminen sekä tehostettu taimivaiheen tarkkailu ovat keinoja kirppojen hallintaan. Kirppojen torjumiseksi on toistaiseksi pääosin käytetty insektisidillä peitattua kylvösiementä. Vuosina 2019-2022 on ollut keväisin käytettävissä Tukesin poikkeusluvalla kevätrypsin ja -rapsin siementen peittauksessa Buteo Start FS 480 -valmiste (flupyradifuroni).

Peittauksesta huolimatta taimettuvien öljykasvien tarkkailu on tarpeen. Tarkkailu on aloitettava varhain, heti kylvön jälkeen. Koska kirpat ovat pieniä ja vaikeasti havaittavia, niiden tarkkailu vaatii valppautta. Jos kirppoja on erittäin runsaasti tai taimettuminen on poikkeuksellisen hidasta, peittausaineen teho ei välttämättä riitä, vaan kirppoja joudutaan torjumaan myös insektisidiruiskutuksilla.

Kirppojen kemiallisen torjuntaruiskutuksen kynnys ylittyy, jos sirkkalehtivaiheessa olevassa kasvustossa on keskimäärin 1 kirppa /sirkkataimi tai noin 20 – 25 % lehtialasta (noin neljännes) on vioittunut. Torjuntapäätökseen vaikuttaa myös kasvuston kunto ja olosuhteet. Hyvässä kasvussa oleva tiheä kasvusto voi pärjätä ilman torjuntaa, mikäli kasvuolosuhteet ovat hyvät. Jos kirppavioitusta on paljon ja kasvusto aukkoinen, kannattaa lohko kylvää kokonaan uudelleen.

• Torjuntaan sallitut valmisteet kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä. 
• ProAgrian ajantasainen (julkaistaan vuosittain, huom. julkaisuvuosi) ‘Peltokasvien kasvinsuojelu’-E-kirja tai ‘Peltokasvien kasvinsuojelu’-kirja(painettu) on hyödyksi kasvinsuojelun suunnittelussa.  
• Tuholaispaineen hallintaan ja tuholaisten torjuntaan haetaan jatkuvasti myös uusia vaihtoehtoisia keinoja takaamaan rypsin ja rapsin viljelyn mahdollisuuksia ja jatkuvuutta. Esimerkiksi houkutuskasvikaistat ovat yksi mielenkiintoinen vaihtoehtoinen menetelmä. Myös tuholaisten luontaisten vihollisten lisääntymisen/säilymisen edellytysten parantaminen on vaihtoehtoinen keino tuholaisten torjuntaan. RypsiRapsi2025 -hankkeessa tehtyihin vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien havaintokokeisiin ja niiden tuloksiin voit tutustua täältä.

Rapsikuoriainen jokavuotinen torjuttava

Rapsikuoriainen aiheuttaa huomattavaa vahinkoa vioittamalla öljykasvien kehittyviä nuppuja (katso kuva vasemmalla ja alla, klikkaamalla kuvia saat ne näkyviin suurempana). Rapsikuoriaista esiintyy vuosittain ja sen torjuntaa pidetään yhtenä tärkeimmistä kevätrypsin ja -rapsin kasvinsuojelutoimista.  

Rapsikuoriaiset siirtyvät talvehtimispaikoistaan öljykasveihin jo varhaisessa vaiheessa, heti kun ensimmäiset nuput kehittyvät lehtiruusukkeen sisälle. Rapsikuoriaiset vioittavat nuppuja puremalla niihin munintareikiä ja syömällä heteitä. Rapsikuoriaiset munivat öljykasvien nuppuihin. Munista kuoriutuvat toukat aloittavat siitepölyn syönnin nuppujen ollessa vielä kiinni. Kukkien avauduttua rapsikuoriaiset käyttävät siitepölyä ja mettä ravinnokseen. Kukinnan loppuvaiheessa siitepölyravinnon vähentyessä rapsikuoriaistoukat syövät kasvien latvoja.

Aikaisessa nuppuvaiheessa tapahtuva vioitus vähentää pääverson satoa ja on sadon kannalta haitallisempaa kuin myöhempi vioitus. Rapsikuoriaistorjunnan teho on parempi aikaisessa vaiheessa kuin juuri ennen kukintaa. Rapsikuoriaisen tarkkailu onkin aloitettava heti kun ensimmäiset nuput kehittyvät lehtiruusukkeen keskelle. Torjunnan kynnysarvo kevätrypsillä aikaisessa nuppuvaiheessa on 0.5kuoriaista/kasvi ja myöhäisessä nuppuvaiheessa ja lähellä kukinnan alkua 2-3 kuoriaista/kasvi. Mikäli alueella on runsaasti rapsikuoriaisen luontaista vihollista, rapsikuoriaispistiäistä, on myöhäisen nuppuvaiheen torjuntakynnys nostettava 3-4 kuoriaiseen /kasvi.

• Torjuntaan sallitut valmisteet kannattaa aina tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä. Torjunnassa on huomioitava mehiläisvaroitukset ja valmisteiden käyttörajoitukset. On muistettava, että öljykasvien täyskukinnan aikaan tuholaistorjunta ei ole sallittua millään valmisteella.  

• Lue myös: Loispistiäiset ovat rapsikuoriaisten luontaisia vihollisia
• Tuholaispaineen hallintaan ja tuholaisten torjuntaan haetaan jatkuvasti myös uusia vaihtoehtoisia keinoja takaamaan rypsin ja rapsin viljelyn mahdollisuuksia ja jatkuvuutta. Esimerkiksi houkutuskasvikaistat ovat yksi mielenkiintoinen vaihtoehtoinen menetelmä. Myös tuholaisten luontaisten vihollisten lisääntymisen/säilymisen edellytysten parantaminen on vaihtoehtoinen keino tuholaisten torjuntaan. RypsiRapsi2025 -hankkeessa tehtyihin vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien havaintokokeisiin ja niiden tuloksiin voit tutustua täältä.

Insektisidiresistenssi

Rapsikuoriaiset ovat merkittävin tuhohyönteisryhmä, jolle on kehittynyt hyönteistorjunta-aineiden kestävyyttä eli insektisidiresistenssiä Pohjoismaiden ja Baltian alueilla. Mahdollisesti paikallisia kestäviä kantoja voi aina kehittyä alueellisesti tilanteissa, joissa on samanaikaisesti kevät- ja syysmuotoja kylvössä ja torjuntaruiskutuksia tehdään useamman kerran kasvukaudessa. Välttämättä torjunnan heikko teho ei aina ole resistenssiä, vaan se voi johtua myös väärästä ajoituksesta ja/tai huonoista käsittelyolosuhteista.

Keinot resistenssin kehittymisen estämiseksi

Tuhohyönteisten tulee olla varmasti alttiina torjuntakäsittelylle. Esimerkiksi kosketusvaikutteisia valmisteita kuten pyretroideja käytettäessä hyönteisten on oltava kasvinosissa näkyvillä. Jos ruiskute tällöin tehoaa kunnolla, voidaan olettaa valmisteen toimivan.

• Vaihtele vaikutustavaltaan erityyppisiä valmisteita kasvukauden aikana.
• Käsittele, jos mahdollista, vain reuna-alueet pellosta. Käsittelemättömällä alueella valmisteelle herkät yksilöt säilyvät ja niiden perimä jää vallitsevaksi hyönteispopulaatiossa. Jotta herkkää kantaa jäisi lohkolle vallitsevaksi, niin käsitellyn reuna-alueen tulisi olla huomattavasti pienempi suhteessa lohkon käsittelemättömän alueen alaan.

Nykyisin rapsikuoriaisen pyretroidiresistenssiä tavataan paikallisesti koko öljykasvien viljelyalueella, myös Suomessa. Taufluvalinaattia sisältäviä valmisteita kuten Mavrikia vastaan ei ole toistaiseksi kehittynyt kestäviä kantoja Pohjoismaissa pelloilla, vaikka laboratoriotestit ovat osoittaneet kuitenkin myös sen osalta tehokkuuden heikkenemistä.  

Riski insektisidiresistenssin kehittymiselle on suurin alueilla, joilla viljellään yleisesti sekä syys- että kevätöljykasveja, ja rapsikuoriaisia torjutaan säännöllisesti. Resistenssin kehittymistä voidaan vähentää vaihtelemalla vaikutustavaltaan erilaisia valmisteita. 

Rapsikuoriaisen resistenssi on pääosin metabolista. Tämä resistenssityyppi voi vähentää kestävien yksilöiden elossasäilymistä verrattuna herkkiin yksilöihin. Esimerkiksi insektisidiä kestävien hyönteisten heikentynyt talvehtimiskyky voi vähentää resistenssin säilymistä populaatiossa.

Kaavio 1. Kaaviossa esitetään insektisidiresistenssin muodostuminen sekä tehoaineiden vaikutustavat esimerkkinä rapsikuoriaisten torjuntaan hyväksytyillä valmisteilla. Kulloinkin voimassa olevat valmisteet löytyvät kasvinsuojeluainerekisteristä 

Rapsikuoriaisten torjuntastrategia

Torjuntaruiskutusten alkuun ei suositella tällä hetkellä ensisijaisesti pyretroideja, vaikka niiden teho paikallisesti voi olla edelleen riittävä. Tämä johtuu siitä, että mikäli alueella on aiemmin ollut ongelmaa pyretroidien tehossa, on syytä epäillä rapsikuoriaisten kestävyyttä pyretroideja vastaan. Tällöin aloitetaan torjunta tehoaineena indoksakarbia sisältävällä valmisteella, jonka tehon katsotaan riittävän enintään viikon ajaksi. Tarvittaessa indoksakarbi tehoaa samaan aikaan kasvustossa oleviin kaalikoihin. Sen jälkeen, mikäli kuoriaisia edelleen esiintyy ja ne ovat aktiivisia, jatketaan asetamipridia sisältävällä valmisteella. Molempia edellä mainittuja aineita saa käyttää vain kerran kasvukaudessa. Niiden vaikutuksesta rapsikuoriaiset lopettavat syönnin heti, mutta kuoriaiset kuolevat vasta muutaman päivän päästä. Huomioi tämä jatkotoimenpiteistä päättäessäsi. Mikäli torjunta vaatii vielä uusimista, voidaan käyttää taufluvalinaatti-valmisteita. Vaikka ne kuuluvatkin pyretroideihin, eivät rapsikuoriaiset ole niitä vastaan yhtä kestäviä. Lisäksi esimerkiksi taufluvalinaatti-käsittelyn saa tarvittaessa toistaa.

Rapsikuoriaisten torjunnassa tulee huomioida torjuntakynnykset. Älä ruiskuta, jos torjunnan kynnysarvoa ei ole saavutettu. Vältä myöhäisiä torjuntakäsittelyitä. Lähellä kukintaa rapsikuoriaiset aiheuttavat vähemmän vahinkoa ja torjunnan teho on heikompi. Myöhäiset käsittelyt ovat myös erittäin haitallisia rapsikuoriaisten luontaisille vihollisille ja pölyttäjille. 

Vaihtele vaikutustavaltaan erilaisia valmisteita, jos pitää tehdä useampia ruiskutuksia. Torjuntaan sallitut valmisteet kannattaa tarkistaa kasvinsuojeluainerekisteristä. 

• Loispistiäiset ovat rapsikuoriaisten luontaisia vihollisia