– Kasvitaudit ja niiden torjunta

Öljykasveilla merkittävimmät ja suurimpia satotappioita aiheuttavat kasvitaudit ovat pahkahome ja möhöjuuri. Pahkahomeen esiintyminen vaihtelee vuosittain ja sen kemiallinen torjunta kasvukaudella on mahdollista. Pahkahomeen torjunta tulee tehdä täyden kukinnan alkuvaiheessa, kun ensimmäiset terälehdet alkavat varista. Tämä on keskeinen pahkahomeen tartunnan aika, koska pahkahomesieni käyttää pudonneita terälehtiä ja siitepölyä ravinnon lähteenä infektoidessaan kasvia. Tartunta tapahtuu useimmiten varren ja sivuhaaran tai lehtihangan kohdasta, jonne terälehdet jäävät lakastumaan ja näin muodostaa otollisen reitin pahkahomeen tartunnalle.

Pahkahomeriski on suuri, kun kukintaa edeltävän kolmen viikon aikana on satanut yli 30 mm ja viljelyssä on aikaisempina vuosina havaittu pahkahometta tai viljelyssä on ollut muita pahkahomeelle herkkiä viljelykasveja. Mikäli tautia on kasvustossa paljon, voivat sen aiheuttamat satotappiot olla suuret. Pahkahomeen kemialliseen torjuntaan on käytettävissä useita valmisteita (www.kemidigi.fi). Ajourat helpottavat ruiskutustyötä.

Pahkahomeen osalta viljelykierrossa on huomioitava myös muut tämän taudin isäntäkasvit, kuten herne, kumina, öljyhamppu ja apila, ja pidettävä vähintään 3–4 vuotta väliä myös niiden viljelyssä. Jos pahkahomeen oireita ei ole havaittu ja kasvukausi on ollut kuiva eikä suosinut pahkahomeen leviämistä, voi muita pahkahomeen isäntäkasveja viljellä tapauskohtaisesti öljykasvien perään tai toisin päin.

Pahkahometilanne on hyvä tarkistaa myöhemmin kasvukaudella. Tällöin tuleentuvan kasvuston varsia avataan sivuhaaran tai lehtihangan kohdalta, ja katsotaan, löytyykö varren sisältä mustia, sisältä valkoisia pahkoja. Tätä tietoa voidaan käyttää hyväksi seuraavien vuosien viljelykiertoa ja pahkahomeen riskiä arvioitaessa.

Möhöjuuri on ristikukkaisten kasvin juuria vioittava kasvitauti, joka säilyy maaperässä pitkiä aikoja, jopa vuosikymmeniä. Möhöjuuren kemiallinen torjunta ei ole mahdollista, vaan mikäli sitä esiintyy, tulee öljykasvien viljelyä tällaisilla lohkoilla välttää kokonaan. Möhöjuuri aiheuttaa merkittäviä satotappioita.

Tautiriskien takia öljykasvit vaativat hyvän viljelykierron ja möhöjuuren yleisyyden takia suositeltava viljelyväli samalla lohkolla on 5 vuotta.

Muita öljykasveja vioittavia kasvitauteja ovat lehtihome, mustalaikkutauti, harmaahome, kalkkihome ja härmä. Lisäksi Rhizoctonia solani-sienen aiheuttamat tyvi- ja juuristotaudit ovat hyvin yleisiä. Näiden kasvitautien merkitystä satotappioiden aiheuttajana ei ole tutkittu Suomessa, mutta runsaana esiintyessään ne voivat verottaa satoa.

Suomessa tehdyissä tautikartoituksissa 2000-luvulla pahkahometta ja lehtihometta esiintyi ainakin vähän miltei kaikilla havaintopelloilla. Kolmasosalla pelloista tauteja esiintyi yli 25 %:ssa kasveista. Muut kasvustotaudit olivat selvästi harvinaisempia. Möhöjuurta löytyi ainakin vähän joka kolmannelta rypsi- ja rapsipellolta. Möhöjuuren vakavasti tartuttamia peltoja oli kuitenkin hyvin vähän. Tyvi ja juuristotauteja löytyi lähes jokaiselta pellolta ainakin vähän.

Kasvitaudeista lisää Luke KasKas-palvelu https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/kasvinterveys)