Kevätrypsin ja -rapsin lajikevalikoima

Öljynpuristamoiden viljelysopimusehdoissa edellytetään, että kylvösiemenenä käytetään virallisesti tarkastettua, sertifioitua, kansallisella lajikelistalla olevaa tai muuta ostajan erikseen kirjallisesti hyväksymää lajiketta. Suomen kansalliselle lajikelistalle hyväksyttyjen lajikkeiden viljelyarvo suhteessa muihin lajikkeisiin on tutkittu Suomessa, mutta myös EU:n listalla olevia lajikkeita voi meillä viljellä.

Suomen kansallisella lajikelistalla olevat rypsi- ja rapsilajikkeet on listattu Ruokaviraston ylläpitämään lajikeluetteloon https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/kasviala/Lajikkeet-ja-alkuperaiskasvit/kasvilajikeluettelo/. Lajikevalinnassa apuna toimivat Luken viralliset lajikekokeet https://px.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/maatalous/ ja lajikevalintatyökalu https://www.luke.fi/fi/uutiset/lajikevalintatyokalu-auttaa-viljelijaa-peltokasvilajikkeiden-vertailussa. Tarkemmat lajikekuvaukset on mahdollista lukea lajikkeen edustajan/edustajien ja/tai jalostajan kotisivuilta.  EU:n yhteinen lajikelista löytyy osoitteesta https://ec.europa.eu/food/plant-variety-portal/. Lajikkeiden viljelylaajuuksia Suomessa eri vuosina voi tarkastella tästä linkistä (https://vyr.fi/viljelytietoa/lajikkeelliset-viljelyalat/).

Rypsi- ja rapsilajikkeet ovat perinteisesti olleet vapaapölytteisiä populaatiolajikkeita. Nämä lajikkeet ovat siementuotantolinjoja, jotka on jalostettu risteyttämällä sopivia yksilöitä keskenään ja joita lisäämällä saadaan uutta kylvösiementä. Lajikkeiden tulee ominaisuuksiltaan olla yhtenäisiä, pysyviä ja muista lajikkeista erottuvia.

Nykyisin useimmat ulkomaiset rapsilajikkeet ovat F1-hybridejä, joiden siementuotannossa tarkoin valitut vanhemmaislinjat kasvatetaan erikseen ja risteytetään sitten keskenään. Suomessa ei tuoteta hybridilajikkeita. Hybridilajikkeen elinvoima ja korkea satopotentiaali perustuvat ns. heteroosi-ilmiöön, mikä saadaan aikaan yhdistämällä perimältään mahdollisimman erilaisia ja tarkasti valikoituja vanhemmaislinjoja uudeksi lajikkeeksi. Lajikkeen äitilinja on koirassteriili eli se ei kykene tuottamaan elinkykyistä siitepölyä. Hybridisiemen syntyy, kun koirassteriilin äitilinjan viereen kylvetään siitepölyä normaalisti tuottava isälinja. Hybridilajikkeen isälinjassa on siitepölytuotannon palauttava geeni, minkä avulla äitilinjasta korjatusta siemensadosta kasvaa normaalisti siitepölyä ja satoa tuottava kasvusto.

Kylvösiemenet on aina tuotettava näin eikä sadosta kerätty siemen kelpaa kylvösiemeneksi, sillä siinä tapahtuu geenien uudelleen järjestymistä ja jälkeläistöstä tulee epäyhtenäinen. Hybridilajikkeen siementuotantokustannukset ovat tavallista vapaasti pölyttyvää lajiketta korkeammat. Hybridilajikkeen kylvömäärä on kuitenkin alhaisempi, mikä osaltaan alentaa kylvösiemenkustannuksia. Markkinoilla on useita hybridikevätrapsilajikkeita. Kevätrypsistä ei ole saatavilla hybridilajikkeita.

Synteettinen lajike syntyy yhdistämällä kaksi tai useampi erillään lisättävä siementuotantolinja siemenseokseksi, josta edelleen tuotetaan synteettisen lajikkeen kylvösiemen. Synteettiseen lajikkeeseen valitaan perimältään erilaiset, hyvät agronomiset ominaisuudet omaavat ja ulkoasultaan riittävän yhtenäiset vanhemmat. Sadontuottokykyä lisäävä heteroosi syntyy eri siementuotantolinjojen välisen risteytymisen tuloksena. Synteettisiä lajikkeita pidetään populaatio- ja hybridilajikkeiden välimuotona. Näilläkään uusi sukupolvi ei ole kylvösiemenkelpoinen. Viime vuosina markkinoille tulleet suomalaiset rypsilajikkeet ovat synteettisiä lajikkeita.

Niin rapseista kuin rypseistäkin on saatavilla Clearfield-menetelmään sopivia CL-lajikkeita, jotka tunnistaa nimeen sisältyvästä CL-lyhenteestä. Clearfield-menetelmässä rikkakasvit torjutaan erityisillä herbisideillä (tehoaine imatsamoksi), joita nämä lajikkeet kestävät. Näitä herbisidejä ei saa käyttää muille lajikkeille, koska ne kuolisivat käsittelyyn. Clearfield-herbisideillä on tavanomaisia torjunta-aineita laajempi teho rikkakasveihin.

Taulukko 1. Kevätrypsilajikkeet Luken virallisissa lajikekokeissa vuosina 2017–2024 kasvuaikajärjestyksessä. CL=Clearfield lajike, S=synteettinen lajike, ilman tunnusta = populaatiolajike. Öljypitoisuus on ilmoitettu 9 %:n kosteudessa. Öljypitoisuudet voivat olla korkeampia kuin mitä käytännössä sadon vastaanotossa mitataan. Taulukon öljypitoisuuksia voi kuitenkin käyttää lajikkeiden välisten erojen havainnointiin.

KevätrypsiKasvuaika, vrkÖljypitoisuus, %Lajikeluetteloon
Aurea CL10439,42010
Kuutar CL10540,92022
Sinuhe S10544,82022
Cordelia10541,72009
Synthia S10541,52016
Birta10641,62016
Svea11042,52025

Taulukko 2. Kevätrapsilajikkeet Luken virallisista lajikekokeissa vuosina 2017–2024 kasvuaikajärjestyksessä.CL=Clearfield lajike, H = hybridilajike, ilman tunnusta = populaatiolajike. Öljypitoisuus on ilmoitettu 9 %:n kosteudessa. Öljypitoisuudet voivat olla korkeampia kuin mitä käytännössä sadon vastaanotossa mitataan. Taulukon öljypitoisuuksia voi kuitenkin käyttää lajikkeiden välisten erojen havainnointiin.

KevätrapsiKasvuaika, vrkÖljypitoisuus, %Lajikeluetteloon
Chip CL11542,82019
INV 110 CL11642,1–
Laima11643,32021
Lucius H11642,12023
Campino11743,02009
Cebra CL H11742,22019
Proximo11742,12014
INV 100 CL11843,6–
Selma11844,42025
Brander H11843,12015
Darja CL11841,42019
Greta H11943,32021
Birgit12043,82025
Lakritz H12247,32023

Markkinoilla olevilla kevätrypsilajikkeilla tuleentumiseen vaaditaan noin 1 000 asteen lämpösumma. Rypsilajikkeiden kasvuaikaerot ovat pieniä, poikkeuksena kuitenkin Svea, jonka kasvuaika on keskimäärin 5 vrk muita pidempi. Käytännössä kevätrypsin viljelyalue ulottuu viljelyvyöhykkeille I-IV.

Kevätrapsilajikkeet vaativat tuleentuakseen noin 1 100–1 200 asteen lämpösumman, mikä rajaa niiden viljelyn viljelyvyöhykkeille I ja II sekä vyöhykkeen III suotuisiin osiin.  Markkinoilla olevien kevätrapsilajikkeiden välillä on hieman suurempia kasvuaikaeroja kuin rypsilajikkeilla, mikä viljelijän on hyvä huomioida lajiketta valitessa. Kevätrapsin kylvö tulisikin saada tehtyä viimeistään toukokuun puolivälissä, jotta se ehtii tuleentua. Lajikkeen aikaisuudesta on selkeästi etua kevätrapsisadon onnistumisessa. Jos rapsi ei ehdi täysin tuleentua ennen puintia, sen siemeniin jää paljon lehtivihreää, mikä haittaa öljyn prosessoinnissa. Korkea lehtivihreäpitoisuus alentaa sadosta saatavaa hintaa.