5. Miten viljelen ruista

Ilmastonmuutos on aikamme puhutuimpia ympäristöhaasteita ja sitä kiihdyttävien hiiliyhdisteiden sitominen maaperään on yksi keino hidastaa muutosta. Yhteyttäessään vihreät kasvit sitovat ilman hiilidioksidia ja toimivat näin hiilinieluina. Hiilinieluista puhuttaessa tuodaan usein esiin metsiä, mutta saatetaan unohtaa pellot, jotka etenkin ympärivuotisesti viljeltynä voivat toimia hiilinieluina. Syysviljat, kuten ruis, ovatkin hyviä keinoja lisätä peltojen ympärivuotista kasvipeitteisyyttä.

Syysruista voidaan viljellä Suomen koko viljelyalueella. Talvituhojen riski toki kasvaa pohjoista kohti mentäessä. 

Pyrittäessä korkeaan satotasoon on kasvualustan oltava hyvässä kunnossa, vaikka muutoin syysruis on vaatimaton kasvi kasvupaikan suhteen. Se menestyy myös luomuviljelyssä. Syysruis viihtyy savi- ja hietamailla, mutta multa- ja turvemaat eivät ole rukiin viljelyyn suositeltavia. Ruis sietää myös melko hapanta maata, pH voi olla välillä 5,5–7,0. Leipäviljan tuotannossa liian hapan maa ei kuitenkaan ole suositeltavaa. 

Ruis sopii mieluiten laajoille peltoaukeille, joilla myös tähkät kuivuvat syksyllä hyvin puintikuntoon. Hybridirukiin viljelyssä on kiinnitettävä huomiota pellon tuuliolosuhteisiin, jotta pölytys onnistuu. Pellon tulisi olla myös viettävä, eikä siellä saa olla painanteita, sillä seisova vesi ja jää voivat tuhota oraan. Pienet peltokuviot metsien keskellä eivät ole hyviä syysruislohkoja, sillä niillä lumi viipyy pitkään.