5.4 Kasvinsuojelu

TUOTOSTAVOITTEEN MUKAINEN KASVINSUOJELU

Rukiin kasvinsuojelutarpeeseen vaikuttaa viljeltävä lajike, maalaji, esikasvi, lannoitus, kylvömuokkaustekniikka, kylvöaika, talvehtimisen onnistuminen ja kasvukauden sääolot. Lisäksi kasvinsuojelun suunnittelussa on otettava lähtökohdaksi tavoitteena oleva satotaso. Esimerkiksi jos syysrukiin kasvusto on keväällä tiheä ja lannoitustaso valitaan 5000 kilon hehtaarisatotavoitteella, on kasvunsääteellä ehdottomasti varmistettava kasvuston pysyminen pystyssä. Populaatiolajikkeet ovat hybridilajikkeita herkemmin lakoutuvia. Jos kasvusto lakoontuu liian aikaisin, jää sato heikoksi ja osa lannoituksestakin menee hukkaan. Toisaalta, jos kasvusto on talven jälkeen jäänyt harvahkoksi tai rikkakasvipaine on suuri, on huolehdittava keväällä kunnollisesta rikkakasvitorjunnasta. Juolavehnä on syytä torjua rukiista etukäteen glyfosaatilla joko nurmella tai kesannossa ennen kylvöä. Ruista ei suositella kylvettäväksi hukkakauraisille lohkoille, koska keväällä rukiin kasvuun lähtö on hyvin nopeata ja tällöin myöhemmin taimettuvia hukkakauran oraita on enää vaikeata torjua ruiskasvuston alta.

Kuva 10. Viljelyohjelmataulukko rukiille

Kahukärpästen ja rikkakasvien torjunta

Rukiilla kahukärpästarkkailu liimapyydyksillä on syytä aloittaa rukiin orastumisvaiheessa. Kahukärpästen torjuntakynnys on 5 kahukärpästä vuorokaudessa puolikkaan A4 -arkin kokoista kelta-ansaa kohti. Aikuinen kahukärpänen on kiiltävän musta ja kooltaan 2-3 mm. Ne käyvät munimassa rukiin oraisiin 1,5-4 -lehtivaiheessa. Toukat tunkeutuvat oraan tyveen ja voivat aiheuttaa voimakasta versontaa tai jopa oraan kuoleman. Torjunta kohdistetaan aikuisiin kahukärpäsiin pyretroidi -valmisteilla rukiin oraiden ollessa 1,5-2,0 -lehtivaiheessa. Liimapyydyksiltä kahukärpästen esiintymistä pitää seurata vielä ruiskutuksen jälkeen ja tarvittaessa tehdä toinen käsittely. Kahukärpänen lentää ja munii päivällä lämpötilan ylittäessä 14 astetta. Paras torjuntahetki on aurinkoisena iltapäivänä, jolloin kahukärpästen parveilu kasvustossa on suurimmillaan.

Kahukärpästen torjuntaruiskutukseen kannattaa yhdistää rikkakasvien torjuntaan aklonifeenia ja diflufenikaania sisältävä tuote, jonka paras käyttöhetki on rukiin oraiden 1,5-2,0 -lehtivaihe. Valmisteella on erittäin hyvä ja pitkä maavaikutus, jonka ansiosta se estää rikkakasvien taimettumisen vielä ruiskutushetken jälkeenkin. Tuote tehoaa hyvin moniin rukiin haitallisiin rikkakasveihin kuten mm. saunakukkaan, mataraan, orvokkiin, peippiin, pihatähtimöön ja varsin hyvin myös luohoon sekä kylänurmikkaan.

Kuva 11. Kelta-ansat tulee asettaa pellolle lähelle maan pintaa rukiin taimettumisvaiheessa

Etanat voivat olla ongelma kevytmuokatuilla mailla, kun syksy on lämmin ja kostea.  Lohkon reunat kannattaa tarkistaa levittämällä märkä säkki tai muu vastaava maahan vuorokaudeksi ja tarkistaa onko säkin alla etanoita. Tarvittaessa torjuntaan voidaan käyttää rautafosfaattivalmistetta.

Lumihomeen torjunta

Lumihomeen aiheuttaa Microdochium nivale -sieni, joka kasvaa lähellä maan pintaa. Suojaava lumipeite estää talvehtivia kasveja jäätymästä, mutta luo samalla otolliset olosuhteet alhaisissa lämpötiloilla kasvaville sienille. Yli 30 cm:n lumipeite pitää lämpötilan maan pinnalla lähes 0 C°:ssa mahdollistaen sienen kasvun, vaikka ulkolämpötila vaihtelisi 20 ja -20 C°:n välillä. Keväällä lumen sulamisen jälkeen lumihomeen tartuttamien oraiden lehdet ovat painuneet tiiviisti toisiaan ja maata vasten. Lehdet ovat väriltään vaaleanpunaisia ja niitä peittää vaaleanharmaa tai vaaleanpunainen sienirihmasto. Olosuhteet taudin kehittymiselle ovat suotuisat silloin, kun pysyvä lumi sataa routaantumattomaan maahan, jolloin ilmankosteus on lumen alla suuri. Lisäksi rehevät ja tiheät kasvustot altistavat lumihomeelle. Suurimmat tuhot lumihome aiheuttaa runsaslumisilla seuduilla.

Lumihomeen tartuntalähteitä ovat kylvösiemen, jääntivilja ja kasvijäte. Onnistunut lumihomeentorjunta koostuu monesta osatekijästä, joita ovat: monipuolinen viljelykierto, maltillinen syyslannoitus, peitattu siemen ja syksyinen kasvustoruiskutus. Siemenen peittaus on lumihomeen kemiallisen torjunnan lähtökohta. Kannattaa varmistaa, että käytetty peittausaine tehoaa lumihometta vastaan. Protio- ja tebukonatsoli, fludioksoniili, tritikonatsolin, fluksapyroksadin ja sedaksaani ovat tehokkaita lumihomeeseen. Syksyinen kasvustoruiskutus antaa suojan maaperässä ja kasvinjätteissä elävää sienirihmastoa vastaan. Paras ruiskutusteho saadaan, kun torjunta tehdään rukiin kasvun päätyttyä ennen pysyvän lumen tuloa ja ilman lämpötila on yli + 0 astetta. Kasvustoruiskutus tehdään protiokonatsoli valmisteella lokakuun puolivälistä lähtien. Mukaan kannattaa lisätä mangaanipitoista lehtilannoitetta, jolla on myös todettu olevan rukiin talvehtimista parantavaa vaikutusta. Kelatoitua mangaania päätyy kasvin käyttöön parhaimmalla hyötysuhteella. Jos syksyn sääolot ovat suotuisat, käsittely kannattaa siirtää loka-marraskuun vaihteeseen. Jäässä olevia oraita ei pidä ruiskuttaa.

Keväällä rikkakasvien tarkkailu, laon ja kasvitautien torjunta

Jos talven jälkeen ruis on talvehtinut epätasaisesti tai lohkolla näkyy rikkakasveja, syksyisen rikkakasvitorjunnan jälkeen pitää keväällä tehdä käsittely esim. gramma-aineella tai gramma-aineen ja arylexiä sisältävän valmisteen seoksella. Arylexiä sisältävä tuote tehoaa myös mataraan. Kannattaa valita ratkaisu, joka tehoaa viileässä säässä. Edellä mainituilla ratkaisuilla saadaan tehoa syysviljoilla yleisiin rikkakasveihin kuten mataraan, saunakukkaan ja orvokkiin. Jos lohkolla esiintyy ohdaketta ja valvattia, esimerkiksi 2,4-D tai MCPA voidaan sekoittaa arylex-valmisteen ja gramma-aineen kanssa.

Ruis on ristipölytteinen kasvi, joten se on pidettävä pystyssä ainakin heilimöintiin asti. Tosin puinti- ja kuivauskustannusten vuoksi olisi sen hyvä pysyä pystyssä puintiin asti. Erityisesti hybridirukiilla on oltava tarkkana, jotta kasvusto pysyy pystyssä ja kehittyy tasaisesti, sillä torajyväriski on sitä suurempi, mitä epätasaisempi kasvusto on ja mitä pitempään kasvustossa on kukintovaiheessa olevia tähkiä.

Kuva 14. Kuvassa vasemmalla ruiskasvusto on käsitelty kahdella kasvunsäädekäsittelyllä, oikea käsittelemätön.

Rukiin kasvunsäätö kannattaa tehdä kahtena ruiskutuksena: T1 -vaiheessa annetaan kasvunsäädettä perusannos mahdollisen rikkakasviruiskutuksen yhteydessä, esim. klormekvattikloridi + trineksapakki -etyyli valmisteiden seoksella. Tarvittaessa mukaan voidaan myös lisätä tautiainetta. Kasvunsäätöä jatketaan lippulehtivaiheessa etefoni + trineksapakki -etyyli valmisteiden seoksella tai proheksadioni-kalsium + trineksapakki-etyyli valmisteella. Sääteen jako kahteen osaan on kasvin kannalta yhtä käsittelyä hellävaraisempi ja sillä vaikutetaan korteen sen molemmissa päissä.

Tautitorjunta

Tautien torjunnan osalta tärkeintä on torjua ruosteet. Lehtilaikkutautia voi esiintyä viileämpinä ja sateisina kesinä. Toiseen kasvunsääderuiskutukseen kannattaa lisätä erityisesti ruosteisiin ja kuivuusstressiin tehoavaa tautiainetta. Esimerkiksi biksafeeni- tehoaine on tehokas kuivuusstressiä vastaan. Jos ruiskutus siirtyy myöhemmäksi, täyden kukinnan aikana ei kannata tehdä torjuntaa, koska ruiskutus saattaa vaikuttaa rukiin kukintaan.

Torajyvän torjunta

Torajyvä ei perinteisillä lajikkeilla ole ollut ongelma. Korkeintaan epäsuotuisat sääolot tai hivenravinnepuutteet ovat voineet johtaa torajyvän esiintymiseen.

Yleisesti rukiin hybridilajikkeet ovat alttiimpia kuin populaatiolajikkeet. Tämä johtuu hybridilajikkeiden heikommasta siitepölyn tuotannosta. Siitepölyä ei muodostu jokaiseen kukka-aiheeseen, mikä altistaa kukinnot torajyvän tartunnalle.

Niin sanotussa Pollen Plus -menetelmässä lajikkeisiin on tuotu ominaisuus, joka varmistaa siitepölyn tuotannon kaikissa kukka-aiheissa vähentäen siten torajyvän syntymisen riskiä.

Mitä enemmän lajike tuottaa siitepölyä, sitä varmemmin pölytys tapahtuu ja sitä enemmän se antaa suojaa torajyvän tartunnalta. Hivenet, kuten boori ja kupari varmistavat osaltaan pölyttymistä, joten näiden ravinteiden turvaaminen lannoituksella on myös yksi torajyvän hallintakeino. 

Rukiin viljelyä peräkkäin samalla lohkolla tai esimerkiksi ohran jälkeen tulee välttää, koska torajyvä säilyy maassa pahkoina. Jo yhden vuoden tauko torajyvälle alttiiden viljojen ja heinien viljelyssä samalla lohkolla pienentää torajyvän riskiä, sillä torajyvän pahkat säilyvät maassa elinkykyisinä noin vuoden. Kyntö näiden kasvien jälkeen vähentää myös torajyvän riskiä. On kuitenkin huomioitava, että torajyvä voi levitä viereisiltä lohkoilta tai pientareilta. Luonnonheinien niittäminen pientareilta ennen viljan kukintaa auttaa jossain määrin vähentämään tartuntaa.

Lisätietoa torajyvästä ja sen torjunnasta

Tarkempia kasvinsuojeluohjeita saat eri toimijoiden sivuilta.