5.4.1 Kasvitautikuvaukset

Lumihome

Lumihome (Microdochium nivale, aikaisemmin Fusarium n. tai Gerlachia n.) vioittaa talvehtivia syysviljojen oraita ja nurmikasveja. Lumihometta aiheuttava sieni voi levitä kylvösiemenen mukana ja tuhota kehittyvän idun jo ennen viljan orastumista. Suomessa pääasiallisena tartuntalähteenä pidetään maassa saastuneissa kasvinjätteissä elävää lumihomeen sienirihmastoa, joka syksyn ja talven aikana vioittaa talvehtivia oraita.

Keväällä lumen sulamisen jälkeen lumihomeen saastuttamien oraiden lehdet ovat painautuneet tiiviisti toisiaan ja maata vasten. Lehdet ovat väriltään vaaleanpunaisia ja niitä peittää vaaleanharmaa tai vaaleanpunainen sienirihmasto. Pahoin vaurioituneet oraat yleensä tuhoutuvat lähes kokonaan. Ellei kasvupiste ole täysin tuhoutunut, voi kasvusto suotuisissa olosuhteissa toipua.

Suurimmat tuhot lumihome aiheuttaa syysrukiille, mutta tautia esiintyy myös syysvehnässä, niittonurmissa ja nurmikoissa. Lumihomeen esiintymisrunsaus ja taudin aiheuttamien tuhojen suuruus riippuvat ratkaisevasti sääoloista. Taudille erityisen suotuisat olosuhteet kehittyvät silloin, kun pysyvä lumi sataa routaantumattomaan maahan, jolloin ilmankosteus lumen alla on suuri, ja kun lumipeite on paksu ja se sulaa vasta myöhemmin keväällä.

Rukiin ruskearuoste

Rukiin ruskearuostetta (Puccinia recondita f.sp. secalis) voi joinakin vuosina meillä esiintyä rukiissa melko runsaasti. Sen tunnistaa lehtien yläpinnalla hajallaan sijaitsevista tummanruskeista pistemäisistä kesäitiöpesäkkeistä. Aiemmin ruskearuostetta on esiintynyt haitallisena etenkin syksyllä aikaisin kylvetyissä syysviljojen oraissa, mutta sitä voi esiintyä runsaana myös varsinaisen kasvukauden aikana. Maatiaisruislajikkeet samoin kuin niistä polveutuva Ensi-ruis ovat suhteellisen kestäviä ruskearuostetta vastaan.

Ruskopahkulasieni 

Ruskopahkulasientä (Typhula incarnata) ja mustapahkulasientä (T. ishikariensis) tavataan samoilla kasvilajeilla kuin lumihomettakin. Keväällä oraiden lehdissä esiintyy runsaasti pieniä (0,5 – 3,0 mm), mustia tai punaruskeita pahkoja, jotka pian varisevat maahan. Taudin leviäminen tapahtuu etupäässä sienirihmaston avulla, mutta myös syksyllä pahkoista kehittyneisiin nuijamaisiin itiöemiin kehittyneet itiöt saastuttavat talvehtivia oraita. Sienten tuhoamat oraat ovat väriltään harmaita ja rihmamaisiksi kiertyneitä. Pahkulasienet eivät leviä siementen mukana, vaan tartunta tulee ainoastaan maasta.  

Torajyvä

Torajyvä (Claviceps purpurea) on yksi tunnetuimpia kasvien sienitauteja. Yleisimmin tavataan sienen aiheuttamia mustan sinipunaisia, 1 – 4 cm pitkiä rihmastopahkoja eli torajyviä rukiin ja ohran tähkissä. Torajyvää esiintyy yleisesti myös heinillä ja muilla viljoilla. Torajyvät ovat myrkyllisyytensä vuoksi vaarallisia sekä ihmiselle että eläimille. Maahan varisseihin tai sinne kylvösiemenen mukana joutuneisiin torajyviin kehittyy viljan kukinta-aikaan sienen itiöemiä. Niissä muodostuneet itiöt saastuttavat viljan kukintoja. Saastuneista kukinnoista erittyy sokeripitoista nestettä, mesikastetta, joka sisältää sienen kuromia. Mesikaste houkuttelee hyönteisiä, jotka taas kuljettavat itiöitä toisiin kukkiin. Saastunta leviää myös mesikasteisten tähkien hankautuessa tuulessa tervaisiin tähkiin.