2. Miksi viljelen ruista

Vihtiläisen Niko Ahlqvistin pelloilla kasvaa tänäkin vuonna ruista. Viljelyala ei ole ihan pieni, sillä rukiilla on lähes neljäsosa reilun 860 hehtaarin pinta-alasta. Kaksisataa ruishehtaaria on jaettu kolmen eri lajikkeen kesken. Kotimaista Elviä, puolalaista Kieriä ja saksalaista hybridiruis Evoloa.

Niko ja hänen isänsä Birger Ahlqvist ovat viljelleet ruista vuosittain jo koko viljelyuransa ajan ja sillä on aina ollut merkittävä osa pinta-alasta. Myös sadot ovat olleet hyviä, satokisassa saatiin ennätykselliset lähes kahdeksan tonnia vuonna 2000. Koko tilan keskisadoksi Ahlqvistit arvioivat nelisen tonnia, mutta vuosien välillä on vaihtelua molempiin suuntiin. Yksi tekijä hyvien satojen ja viljelyinnon takana on tilan silpoydinherneen viljely.

Ruis hyödyntää parhaiten herneen hyvän esikasviarvon antamalla sadonlisää. Se tekee myös hyvää maan rakenteelle, joka kärsii joskus herneen aikaisen kylvön takia. Ruis kylvetään, kun herneet on kerätty, pelto kalkittu ja lautasmuokattu. Syväjuurisena kasvina ruis kuohkeuttaa maan taas hyvään kuntoon.

Herneen viljelyala on reilu neljännes ruisalasta, joten muita esikasveja rukiilla on vielä enemmän. Kylvöt tehdään hyvissä ajoin, joten muut vaihtoehdot ovat pääsääntöisesti rukiin uusiminen edellisen rukiin jälkeen tai kylväminen luonnonhoitopelloille tai kesantoon. Viime vuonna ruista kylvettiin myös mallasohran jälkeen.

Isoon ruisalaan Ahlqvisteja on houkutellut kylvöjen jakautuminen syksylle ja keväälle. Siksi myös syysvehnää viljellään paljon. Merkittävää on myös aikainen puinti. ”Keväästä ei koskaan tiedä. Etenkin myöhäisenä keväänä on hyvä, että osa pelloista on jo kylvettynä. Todennäköistä on, että rukiin alaa lisätään vielä nykyisestäkin. Uskon, että rukiin hinta tulee olemaan ainakin ohran veroinen”, Niko Ahlqvist sanoo.

Jos ruiskasvusto on hyvä, sille ruiskutetaan keväällä samalla kertaa rikkakasvien torjunta-aine, tautiaine ja kasvunsääde. Muuta kasvinsuojelua ei yleensä tehdä. Syksyistä lumihomeen torjuntaa Ahlqvistit pitävät vaativana, koska se pitäisi tehdä lokakuussa kosteissa oloissa. Mieluummin käytetään peitattua siementä.
Moni vierastaa rukiin puintia pitäen sitä hankalana, mutta Niko Ahlqvist on toista mieltä. Enemmän hankaluuksia hänellä on ollut lyhytkortisten mallasohrien kanssa. ”Korrensääteen ruiskuttaminen rukiille on erittäin tärkeää sekä puinnin että sadon kannalta.  Toinen tärkeä asia on kylvää ruis oikeaan aikaan. Vanha sääntö siitä, että rukiin kylvöpäivä on 20. elokuuta, pitää edelleen paikkansa. Yleensä kylvämme rukiit kymmenen päivää ennen ja jälkeen sen. Kyntö on myös kannattavaa ennen rukiin kylvöä, koska ruis tarvitsee maahan vesitilaa”, Niko ja Birger Ahlqvist sanovat.