7. Luomumallasohran viljely

Mallasohraksi soveltuvien ohralajikkeiden viljely luomutuotannossa on yleistynyt Suomessa viime vuosina. Luomuviljatiloilla ohra kilpailee leipäviljojen kanssa viljelykierron parhaasta paikasta. Ohra on vaateliain vilja luomuviljelyssä, koska sillä on nopea kasvurytmi ja se ottaa ravinteet lyhyen ajan kuluessa alkukesällä. Luomumallasohran viljelyssä suurin haaste onkin järjestää kasvurytmin mukainen ravinnehuolto. Luomumallasohran viljely soveltuu vain tilan parhaille lohkoille. Mallasohran laatutavoitteet ovat luomutuotannossa samat kuin tavanomaisessakin viljelyssä. Ensimmäisiä, kotimaisesta luomumaltaasta tehtyjä luomuoluita on viime aikoina saatu markkinoille.

Luomuviljelyssä pitää panostaa kylvösiemenen laatuun. Terveellä ja elinvoimaisella siemenellä saadaan aikaan tasainen ja kilpailukykyinen kasvusto. Mallasohralla kannattaa käyttää sertifioitua siementä aina kun mahdollista.  Siemen kannattaa peitata luomuviljelyssä sallitulla biologisella torjunta-aineella sienitauteja vastaan. Lajikevalinnassa painotetaan taudinkestävyyttä ja valkuaispitoisuutta. Kolmas valintakriteeri on aikaisuus.

Mallasohralle soveltuvat parhaiten lämpimät ja ilmavat hyvärakenteiset kivennäismaat. Luomuviljelyssä korostuu maan hyvä vesitalous. Vesi on useimmiten eniten kasvua rajoittava tekijä, joten lohkovalinnan lisäksi muokkauksissa pitää ottaa huomioon kasvin veden tarve.  Veden puute laskee satotasoa ja nostaa valkuaispitoisuutta.

Maalajista riippuen on valittava joko maata lämmittävä tai kosteutta säästävä muokkaustapa. Keväällä maassa oleva kosteus säilytetään tasausäestyksellä ja kylvö tehdään heti maan lämmettyä. Kevätkyntöön soveltuvilla hikevillä mailla kynnön jättäminen keväälle parantaa maan lämpötaloutta ja sitä kautta ravinteiden saantia ja kilpailukykyä rikkoja vastaan. Kyntö pitää tehdä mahdollisimman aikaisin ja kynnön jälkeen muokkaukset ja kylvö heti kun on mahdollista. 

Ohran kyky hyödyntää lannan eloperäistä typpeä on heikko. Mallasohran viljelyssä voidaan hyödyntää muokkausmenetelmiä, jotka edistävät peltomaan typpivarojen nopeampaa mineralisoitumista alkukesällä. Muokkauksilla voidaan parantaa maan lämpötaloutta ja biologista aktiivisuutta, jotta saadaan ravinteet nopeammin liikkeelle. Esikasvijätteiden muokkauksella on merkitystä ohrasadon laadulle ja määrälle. Esikasvinurmen rikkominen edellisenä kesänä ensimmäisen niiton jälkeen kultivoimalla ja kuukauden kesannointi rikkojen hävittämiseksi on lisännyt satoa.  Muokkaukset nopeuttavat kasvijätteiden hajoamista, jolloin ravinteet vapautuvat nopeammin. Syksyksi kylvetty pyydyskasvi estää vapautuneiden ravinteiden huuhtoutumisen. Kaikilla viljelytoimilla pitää tähdätä siihen, että saadaan ohran kylvövuonna alkukesään suotuisat olosuhteet ravinteiden vapautumiselle.

Eloperäisien lannoitteiden käyttö on ongelmallista typen hitaan vapautumisen takia. Mallasohralohkon ravinnehuolto kannattaa mahdollisuuksien mukaan suunnitella ja valmistella edellisinä vuosina ja keskittyä kylvövuonna typenhallintaan. Parhaiten typpilannoitteeksi soveltuu laimennettu virtsa. Ennen kylvöä levitetyllä lietelannalla tai lihaluujauholla voidaan myös tehdä typpilannoitus. Typpimäärät kannattaa pitää kohtuullisina, koska osa typestä tulee kasvien käyttöön vasta syksyllä. Lietelannan ilmastus parantaa sen ravinteiden käyttökelpoisuutta. Mikäli lihaluujauhoa ei sijoiteta maahan kylvön yhteydessä, niin se kannattaa levittää ja muokata maahan mahdollisimman aikaisin ennen kylvöä, jotta sen vaikutus alkaa heti versonnan alettua.

Hyvä sato on varmin keino pitää ohran valkuaispitoisuus hallinnassa.