6.3 Lannoitus ja kalkitus

Kalkitus

Hyvän ja laadukkaan mallasohrasadon tuottaminen edellyttää pellon pH-tason ylläpitämistä hyvällä tasolla. Mallasohra on pH:n suhteen erityisen vaativa kasvi ja maan viljavuusluokan tulisi olla hyvä-korkea. Eloperäisillä mailla maan pH-tavoite on vähintään 6,0, karkeilla kivennäismailla 6,4 ja savimailla 6,7.

Kalkituksella saatu sadonlisä on viljoilla tavallisesti 10–20 %. Kalkituksen aikaansaama satotason nousu johtuu pääasiassa ravinteiden parantuneesta saatavuudesta, kun pH nousee ravinteiden kannalta optimaaliselle tasolle. Sadon määrällisten ominaisuuksien lisäksi kalkitus parantaa sadon laatua sekä vaikuttaa positiivisesti maan rakenteeseen. Kun maan rakenne on kunnossa, pellon vesitalous toimii ja kasvien juuret pääsevät kasvamaan laajasti hyödyntäen maan vesi- ja ravinnevaroja laajemmalta alueelta. Lohkon kalkitustarve kannattaa tarkistaa voimassa olevan viljavuustutkimuksen tulosten perusteella

Lannoitus 

(päivitetty 15.12.2017)

Mallasohran lannoitus on muuttunut merkittävästi uudentyyppisten lajikkeiden tultua viljelyyn. Satotasojen noustessa valkuainen jää herkästi alle mallastusrajan, ellei lannoitusta lisätä. Kylvölannoitus tulee olla noin 100 kg/ha kivennäismailla, mutta eloperäisillä tai runsasmultaisilla mailla käyttömäärää voi olla syytä laskea maasta vapautuvan typen takia.

Mallasohra tarvitsee fosforia. Ohran juuristo on pienempi kuin muilla viljoilla, joten fosforin saantia voi tehostaa painottamalla fosforilannoitusta mallasohralle fosforin tasauksen ja satotasokorjauksen avulla. Fosfori nopeuttaa viljan kehitystä, suurentaa jyväkokoa ja parantaa satoa. Riittävällä fosforilannoituksella saadaan laadukkaampi mallasohrasato.

Karkeilla mailla on myös muistettava antaa riittävä kaliumlannoitus korrenkestävyyden, vesitalouden ja taudinkestävyyden tueksi. Rikkiä mallasohra tarvitsee typen hyödyntämiseen N:S suhteena 10:1.

Karjanlantaa voi käyttää maltillisesti, mutta liian suuri määrä saattaa nostaa valkuaista liikaa. Puolet kokonaistypestä tulee antaa kylvön yhteydessä mineraalilannoitteena, jotta kasvu käynnistyy ripeästi. Lannan ja orgaanisten lannoitteiden typpi vapautuu vasta keskikesällä ja voi siksi nostaa valkuaisen liian korkealle.

Mailla, joiden pH on luokassa hyvä tai parempi, on syytä varmistaa hivenravinteiden, kuten mangaanin riittävyys. Mikäli jokin ravinne rajoittaa mallasohran sadon muodostusta, on vaara, että sadon valkuaispitoisuus nousee, koska sadolla on käytettävissään ylimäärä typpeä. Lehtilannoitteet voi levittää kasvinsuojeluaineisiin sekoitettuna, mutta sekoitettavuus on syytä varmistaa ennen käyttöä.

Kasvukauden aikainen lannoitus 

Satoisien mallasohrien lannoitus on hyvä tehdä jaettuna. 2 -lehti -korrenkasvuvaiheessa tehdään kasvustosta typpimittaus ja lisälannoitetaan tarpeen mukaan. Lisälannoitteen määrä riippuu kasvukaudesta, mutta suositus on 10-50 kg/ha.

Tarkimman lannoituksen voi tehdä Yara N-Sensorin mallasohralle suunnitellulla kalibraatiolla. Täsmälannoitus parantaa sadon laatua ja viljelyn kannattavuutta. Se optimoi satotason ja valkuaisen, tasoittaa kasvuston puintikosteutta ja kohdistaa ravinteet oikeaan paikkaan lohkolla. Terve kasvusto hyödyntää tehokkaasti annetut ravinteet.