2. Viljojen ja öljykasvien hintaan vaikuttaa tarjonta ja kysyntä

Viime vuosina hintavaihtelut vilja- ja öljykasvimarkkinoilla ovat olleet suuria, minkä vuoksi markkinaseurannan tärkeys, ostajien (kauppa, teollisuus) hintanoteerausten ja pörssien futuurihintojen seuranta, on korostunut entisestään. Maailmanmarkkinoilla tapahtuvat muutokset heijastuvat myös kotimaan hintoihin. Kotimaan hintatietoja viljoille sekä öljy- ja valkuaiskasveille koostetaan viikoittain esimerkiksi Vilja-alan yhteistyöryhmän (VYR) nettisivuille (www.vyr.fi). Suomessa viljan hinnat ilmoitetaan yleisimmin vastaanottajaan varastoon toimitettuna. Tällöin myyjä eli viljelijä järjestää ja maksaa rahdin. Tilahinnasta puhutaan silloin, kun ostaja järjestää ja maksaa rahdin. Tänä päivänä useat ostajat tekevät kauppaa myös tilahinnalla ja sitä käytetään erityisesti silloin kun ostaja on kilpailukykyinen rahdin järjestelyssä tai viljan lopullista toimituspaikkaa ei tiedetä.

Vilja-alan yhteistyöryhmän sivuilla julkaistaan myös ajankohtaisia katsauksia kotimaan ja kansainvälisten viljamarkkinoiden tapahtumista. Lisäksi VYR julkaisee Viljaviesti-uutiskirjettä. Muita tietolähteitä ovat mm. maatalousalan lehdet, kaupan, teollisuuden ja tutkimuslaitosten markkinakatsaukset ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastot.

Keskeinen viljan ja öljykasvien markkinahintaan vaikuttava tekijä niin kansainvälisesti kuin Suomessa on kulloinenkin tarjonta- ja kysyntätilanne eli miten markkinointivuoden tuotannolla ja edelliseltä markkinointivuodelta siirtyneillä varastoilla kyetään vastaamaan kulutukseen ennen seuraavan sadon tuloa markkinoille. Markkinoilla seurataan tarkasti vuoden loppuvaraston suhdetta vuosittaiseen kulutukseen (stocks to use -ratio). Mikäli tämä suhdeluku laskee liian alhaiseksi, kohdistuu markkinoilla hintoihin usein nousupainetta. Suhdeluvun kasvaessa on hintakehitys sitä vastoin usein laskeva.

Tarjontaan vaikuttavat vuosittaiset viljelyalat, satoarviot, varastotilanne, kasvukauden sääolosuhteet ja sadon laatu. Sadon epäonnistuminen tai onnistuminen ennustettua paremmin tärkeillä viljan tuotantoalueilla vaikuttaa markkinahintojen kehitykseen. Kansainvälisillä markkinoilla erityinen merkitys on tärkeimpien vientimaiden tuotantomäärillä. Kymmenen suurinta viljan viejää ovat Yhdysvallat, Argentiina, Ukraina, Venäjä, EU, Brasilia, Kanada, Australia, Kazakstan ja Turkki. Suurimpia nettotuojia ovat EU, Japani, Meksiko, Egypti, Kiina, Saudi-Arabia, Vietnam, Etelä-Korea, Iran ja Algeria.

Kuva 1. Viljojen suurimmat tuottajat ja tuotanto satokausilla 2016/17−2018/19e. (Lähde: IGC 10/2018)

Vehnän merkitys kansainvälisessä viljakaupassa on suuri ja vehnän markkinakehitys vaikuttaa myös muiden viljojen hintakehitykseen. Toinen kansainvälisillä markkinoilla yleisesti seurattu viljalaji on maissi. Soija on puolestaan tärkein öljykasvi, jolla tehdään myös eniten kauppaa. Rehuntuotannossa eri viljalajien hintasuhteet vaikuttavat kysyntään.

Kuva 2. Viljojen ja öljykasvien tuotanto maailmalla satokaudella 2018/19e (milj. tn). Suurimmat viljakasvit ovat maissi, vehnä ja riisi. (Lähde: IGC 10/2018)

Kuva 3. Öljykasvien tuotanto maailmalla satokaudella 2018/19e (milj. tn). Öljykasveista eniten tuotetaan soijaa. (Lähde: IGC 10/2018)

Suomen tuotanto edustaa ainoastaan paria promillea koko maailman viljantuotannosta, joten sen vaikutus maailmanmarkkinahintoihin on olematon. Suomen hintatasoon vaikuttavat näin ollen vahvasti kansainvälinen viljamarkkina, etenkin EU:n ja etenkin Itämeren alueen hintakehitys sekä se, miten hyvin tuotanto ja kulutus ovat Suomessa tasapainossa.

Kuva 4. EU:n suurimmat viljan tuottajavaltiot ja niiden viljan tuotanto satokausilla 2016/17−2018/19e. (Lähde: IGC 10/2018)

Kaupankäyntimäärät ja hinta reagoivat kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kysyntä ja tarjonta hakeutuvat tasapainoon ja näin syntyy kulloinenkin markkinahintataso. Viljamarkkinoiden häiriöttömän toiminnan kannalta olisi tärkeää, että tiedot eri viljalajien määristä ja laatuvaatimuksista kulkisivat tehokkaasti viljaketjun sisällä.

Kysynnän määrään ja sen vaihteluun vaikuttavat maatilojen ja teollisuuden viljan käyttö, se milloin ostot tapahtuvat, kuinka suuria ne ovat sekä mihin ne suuntautuvat. Kansainvälisillä markkinoilla viljan tuonti on painottunut tiettyihin valtioihin ja niiden ostotoiminnalla on suuri merkitys markkinatilanteeseen. Suomi on osa EU:n sisämarkkinaa. EU on suuri vaikuttaja globaaleilla viljamarkkinoilla.

Tasainen tai vähintään ennakoitavissa oleva tarjonta on viljamarkkinoiden toimivuuden kannalta tärkeää. Tasaisen tarjonnan merkitys korostuu vuosina, jolloin kotimaan tuotanto ei vastaa kulutusta. Tasainen tarjonta varmistaa sen, ettei tuontia tule tehtyä ”turhaan”. Suomessa tarjonta on yleensä suurinta puintikaudella, vuodenvaihteen jälkeen ja jälleen ennen kevätkylvöjä. Tarjontahuiput ovat kuitenkin madaltuneet ja varsinkin sadonkorjuuajan tarjonta on laskenut menneistä vuosista.