3.2 Sopimusviljelyn hyödyt

Sopimustuotanto on viljelijän ja ostajan välinen, molempia sopimusosapuolia hyödyttävä kumppanuussuhde, jolla tuotantoa voidaan ohjata asiakas- ja markkinalähtöisempään suuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että viljelysopimukset ovat viljan ostajien väline ilmaista kysyntää ja ohjata tuotantoa niin kotimaan käytön kuin vientimahdollisuuksienkin mukaan. Tarjonnan ohjauksessa voi olla kysymys niin eri viljalaji kuin -lajiketasoisesta informaatiosta, mutta myös tuotettavan laadun ja viljelytoimenpiteiden ohjaamisesta.

Viljelijälle viljelysopimukset antavat varmuuden siitä, että hän tuottaa markkinoilla haluttua kasvilajia ja -lajiketta, sekä siitä että hänen tuottamalleen sadolle on tiedossa ostaja. Näin ollen viljelysopimuksilla voidaan kysynnän ja tarjonnan kohdatessa parantaa koko vilja- ja öljykasviketjun kilpailukykyä. 

Sopimusviljely tarjoaa apukeinoja määrä-, hinta- ja laaturiskien hallintaan koko jalostusketjussa, mutta sadon määrään ja laatuun liittyviä riskejä ne eivät pysty kokonaan poistamaan. Viljelysopimukset kuitenkin auttavat tilan viljelysuunnitelman tekemisessä pyrittäessä kannattavaan tuotantoon.  

Ostajille ja teollisuudelle sopimusviljely antaa ennakkotietoa sopimustuottajien kasvivalikoimasta ja helpottaa tulevan sadon määrän ja laadun arviointia. Tietoja käytetään hyväksi esimerkiksi tuotannon suunnittelussa ja yritysten riskinhallinnassa. Se helpottaa myös myynnin, varastoinnin ja kuljetusten suunnittelua ja toteutusta pitkin markkinointivuotta.

Sopimusviljelyllä voidaan varmistaa tuotannon jäljitettävyys ja parantaa tiedonkulkua viljaketjussa. Viljelysopimusten avulla tiedonsaanti esimerkiksi tuotteen raaka-aineiden alkuperästä, tuotantotavasta ja turvallisuudesta vahvistuu. Sopimusviljely parantaa suomalaisen elintarvikeketjun toimintaa kansainvälisessä kilpailussa.