Syysrypsin viljelytekniikka luomussa

Syysrypsin viljelyssä korostuu sopivan peltolohkon valinta. Lohkon pitää olla hyvin vettä läpäisevä eikä siinä saa olla vettä kerääviä painanteita. Syysrypsillä maan pH-tason tulisi olla vähintään hyvä. Savimailla ja karkeilla kivennäismailla riskinä on maan liiallinen kuivuminen syysmuokkauksessa, jolloin taimettumisen onnistuminen jää sateiden varaan. Viljelyn onnistumista voi haitata multamailla keväinen rouste. Viljelijältä vaaditaan keväällä hyvää arviointikykyä tai kokemusta siitä, miten harvan syysrypsikasvuston voi jättää kasvamaan. Harva kasvusto haaroittuu, mutta myös saunakukka ottaa helposti tyhjän kasvutilan omakseen. Puitaessa saunakukka kietoutuu helposti leikkuupöydällä hidastaen työtä.

Syysrypsille ajateltaville peltolohkoille on hyvä tehdä valmistelevia toimia jo vuosi pari ennen syysrypsin kylvöä, jotta varmistetaan viljelyssä onnistuminen. Lohkolla kannattaa viljellä esimerkiksi syväjuurisia viherlannoituskasveja maan vedenläpäisykyvyn parantamiseksi. Tarvittaessa viherlannoitusvuosiin voidaan yhdistää jankkurointi tiivistymien rikkomiseksi. Jankkuroinnissa maata ei sekoiteta ja työskennellään noin pari senttiä tiivistymiskerroksen alapuolella. Toimenpide kannattaa tehdä ensimmäisenä viherlannoitusvuonna, jotta viherlannoituskasvien juuristo ehtii stabiloida mekaanisen muokkauksen vaikutuksen.

Luomusyysrypsille hyvä esikasvi on apila(mailas)nurmi. Rikkakasvitorjunnan ja hyvän kylvöalustan saamiseksi nurmen lopetus kannattaa tehdä rikkomalla nurmikasvusto matalalla muokkauksella, esimerkiksi kultivoimalla. Kasvuston annetaan kuivahtaa, jolloin myös mahdollisia kestorikkakasveja saadaan kuritettua. Kasvuston kuivatusta voi tehostaa juolannostimella, joka heittää kasvuston maan pinnalle kuivamaan.

Syysöljykasvien perustamisen voi tehdä monella eri tavalla, esimerkiksi vantaiden kautta kylvökoneella tai hajakylvönä jyrällä tai rikkaäkeellä. Kylvötapaan vaikuttaa pellon pinnalla oleva kasvintähteiden määrä. Kylvötekniikan lisäksi on tärkeä ajoittaa perustaminen sopivien sateiden alle, varsinkin jos lohkolla on tehty juuririkkoja kuivattavia toistuvia muokkauksia. Tärkeintä on, että taimettuminen on tasaista ja nopeaa. Taimen on ehdittävä kasvaa riittävän isoksi talvehtimisen varmistamiseksi. Syysrypsillä ei ole haitaksi, vaikka taimi kasvaisi ”liian isoksi”, koska kasvupiste pysyy alhaalla. Syysrapsilla tämä asia on toisin ja heikentää talvehtimista. Tiheä syysrypsikasvusto varjostaa hyvin saunakukkaa ja muita yksivuotisia rikkoja syksyllä.

Luomusyysrypsin kylvö voidaan tehdä kynnön jälkeen rikkaäkeellä, jossa on piensiementen kylvölaite. Jyräystä voidaan tehdä kylvön jälkeen tasoittamaan ja rikkomaan mahdollisia kokkareita. Tavoitteena on saada ilmava maan rakenne, jonka pintakerroksessa on kosteutta ja maan pinta on hieman tiivistynyt eikä siinä ole kokkareita. Jokainen ajokerta kynnöksellä vähentää ilmatilavuutta ja heikentää veden läpäisevyyttä.  

Nurmen rikkomisen jälkeen on mahdollista käyttää myös toisenlaista kylvötekniikkaa. Ensin maa muokataan, jonka jälkeen siihen ajetaan harjuja. Vakoharjut auttavat syysrypsin taimia talvehtimisessa. Vuodesta ja olosuhteista riippuen talvehtiminen voi onnistua harjun päällä, sivulla tai pohjalla.

Luomuviljelyssä syysrypsikasvuston perustaminen keväällä kylvettävän viljan aluskasvina on haastavaa. Keväällä tai rikkaäestyksen yhteydessä kylvetty syysrypsi kärsii helposti typen puutteesta ja on arka tuholaisvioituksille. Haasteena on tasaisen syysrypsikasvuston muodostuminen viljan alla. Viljan kanssa syysrypsin seosviljelyn onnistuminen edellyttää joko riittävän multaista lohkoa tai riittävää typpilannoitusta.

Syysrypsin voi perustaa seoskasvustona yksivuotisten pölyttäjä- tai maisemakasvien kanssa. Esimerkiksi hunajakukka−persianapila−syysrypsiseoksella tasaisen taimettumisen saaminen on helpompaa kuin viljan aluskasvina. Näin voidaan yhdellä kylvöllä perustaa kasvusto jo keskikesällä. Tämä tapa soveltuu viljelykierrossa tilanteisiin, joissa joudutaan rikkakasvien takia poikkeamaan suunnitellusta kierrosta. Alkukesästä hoidetaan toistuvat muokkaukset kestorikkojen poistamiseksi ja sen jälkeen perustetaan seoskasvusto, jossa on syysrypsin lisäksi kasveja, jotka eivät selviä talvesta.

Lannoitus

Syysrypsi tarvitsee kylvön yhteydessä typpeä noin 50–70 kg/ha, sillä se kasvaa loppukesästä syksyyn. Syksyn lannoituksessa hyödynnetään apilanurmen esikasvivaikutusta. Karjanlantaa käytettäessä tulee huomioida maksimikäyttömäärät, ja levitys kannattaa tehdä kynnön tai muun perusmuokkauksen yhteydessä. Syysöljykasvit ovat ruotsalaisissa kokeissa antaneet karjanlannalla paremman satovasteen kuin yhtä suuri, pelkällä liukoisella typellä tehty lannoitus. Luomussa syysrypsin lannoitukseen panostetaan syksyllä, sillä isoilla taimilla on riittävät eväät sadonmuodostukseen, kunhan talvehtiminen onnistuu.

Karjanlannan lisäksi on lannoituksessa käytettävissä useita kaupallisia luomulannoitteita. Ne toimivat parhaiten maahan sijoitettuina tai muokattuina. Syysrypsillä ei ole järkevää sijoituslannoittaa luomulannoitepellettejä keväällä kiekkovantaalla, kuten syysviljoilla voi tehdä. Syysrypsin ruusukkeet vaurioituvat helposti ja taimia on talven jäljiltä harvoin liikaa. Pintalevitys voidaan tehdä, mutta lannoitekustannus nousee korkeaksi eikä hidasliukoisella lannoitteella saada aikaiseksi tarpeeksi nopeaa alkukehitystä. Joissakin luomulannoitteissa on ainesosia (lihaluujauho, vinassi ym.), jotka houkuttavat mm. lokkeja ja varislintuja syömään lannoitetta pinnasta.

Tuholaisten ja rikkakasvien torjuminen

Etanat voivat olla ongelma etenkin nurmen jälkeen. Nurmen mekaaninen lopetus ja kokkareiden rikkominen jyräämällä vähentävät etanoiden määrää pellolla. Sluxx-etanasyöttiä voidaan käyttää myös luomussa. Varmin tulos saadaan, kun syöttirakeet levitetään heti kylvön jälkeen ennen kuin etanat ehtivät tuhota kasvustoa (etanoiden torjunta).

Rapsipistiäiset voivat olla etanoita suurempi riesa syksyllä (rapsipistiäinen). Keväällä syysrypsi välttyy pahimmilta rapsikuoriaistuhoilta aikaisen kehitysrytmin takia, mutta alueilla, joilla syysöljykasveja on viljelty pidempään, saattaa olla kehittynyt rapsikuoriaispopulaatio, joka on jo aikaisin liikkeellä (rapsikuoriainen).

Kestorikat torjutaan nurmivuosina niitoilla kompensaatiopisteessä ja viimeisen nurmivuoden keskikesän kesannoinnilla. Siemenrikkoja voidaan torjua öljykasveilta myös rikkaäestyksellä syksyllä, jos kylvö on tehty tasaiselle maalle ja pelto on jyrätty. Onnistunut syksyn rikkaäestys edellyttää poutakelejä ja hienojakoista pintamaata. Täystiheä kasvusto kilpailee hyvin rikkoja vastaan, mutta rikkaongelmat tulevat esiin, jos kasvusto jää harvaksi tai aukkoiseksi. Tämä on useimmiten haasteena keväällä. Syysrypsille kannattaa kylvää aluskasvi syksyllä tai viimeistään keväällä kilpailemaan rikkoja vastaan. Hyviä aluskasveja ovat valkoapila ja monivuotiset heinäkasvit.