4. Puinti ja kuivaus – kevät- ja syysöljykasvit
Öljykasvien tuleentumista voidaan odottaa rauhassa, sillä kasvustot eivät ole herkkiä ränsistymään ja toisaalta öljykasvien sadon laatu ei heikkene sateissa niin kuin viljoilla. Öljykasvien kasvustot myös kuivuvat sateiden jälkeen paljon nopeammin kuin viljakasvustot.
Oikean puintiajankohdan valinta
Syysöljykasvit valmistuvat elokuun lopussa−syyskuun alussa ja niiden puintiaika joustaa hyvin noin kuukauden verran. Syysrypsi valmistuu ensin. Syysrapsin kasvuaika on hieman syysrypsiä pidempi. Kevätöljykasvien valmistuminen ajoittuu yleensä kevätviljojen puintien jälkeen syyskuun loppupuolelle. Kevätrypsi on reilusta viikosta jopa kolmeen viikkoon kevätrapsia aikaisempi. Kasvukauden sääolosuhteet ja kasvupaikka vaikuttavat myös kasvustojen valmistumiseen.
Tuleentunut, puintikypsä rypsi- ja rapsikasvusto on pääväriltään harmahtava tai ruskeanharmaa. Puintivalmiin kasvuston lidut napsahtavat taitettaessa poikki. Rypsin ja etenkin rapsin varret saattavat kuitenkin jäädä vihertäviksi, vaikka sato olisi jo kypsää. Myös runsas versoutuminen saattaa häiritä oikean puintiajankohdan määrittämistä. Lidut tuleentuvat aina hieman epätasaisesti.
Öljykasvien tuleentumista kannattaa odottaa, sillä se tuo yleensä sadonlisää ja nostaa öljypitoisuutta. Puintien liika myöhästyttäminen voi kuitenkin johtaa varisemistappioihin. Rypsi ei varise niin herkästi kuin rapsi, mutta näissäkin voi olla lajike-eroja. Puintien viivästyttäminen on paikallaan erityisesti kasvustoissa, joissa on paljon sivuversoja, sillä silloin sivuversojen lidut ehtivät varmemmin tuleentua puintikuntoon ja niiden osalta satotappiot jäävät pienemmiksi. Öljykasvit voidaan puida pitkään sänkeen ja säätää puintikorkeus alimpien litujen kohdalle.
Kevätrypsin ja -rapsin puinnit ajoittuvat useimmiten syyskuulle, mutta niitä voidaan tehdä vielä lokakuun alussakin. Rypsin ja rapsin sopiva puintikosteus on 10–20 %:n välillä, mieluiten kuitenkin lähellä 10 %.
Oikean puintiajankohdan selvittäminen on tärkeää siksi, että laatuhinnoittelussa mukana oleva siementen lehtivihreäpitoisuus on laskenut sopivan alas. Liian korkea lehtivihreäpitoisuus häiritsee öljynpuristusprosessia. Siementen tuleentuessa ja kosteuden laskiessa lehtivihreäpitoisuus laskee siemenissä. Lehtivihreäpitoisuus on yleensä laskenut riittävän matalaksi (alle 30 mg/kg), kun kosteus on kevätöljykasveilla 20–25 % ja syysöljykasveilla 15–18 %.
Kylmät yöt hidastuttavat ja halla voi pysäyttää lehtivihreän hajoamisen vielä tuleentumattomissa rypsi- ja rapsikasvustoissa. Tällöin siementen lehtivihreäpitoisuus voi jäädä korkeaksi, eikä se enää muutu eikä siihen voi vaikuttaa. Hallan jälkeen puintia kannattaakin viivästyttää, kunnes mahdolliset paleltuneet vihreät siemenet kuivuvat, eivätkä turhaan tule sadon mukaan kuormittamaan kuivausta.
Jos rapsikasvustot ovat vielä pitkään vihreitä, voi niiden osalta kokeilla sadon kypsymisen jouduttamista karheelle niitolla (https://rypsirapsi.fi/materiaalipankki/).
Sadonkorjuussa ja kuivauksessa on vielä syytä kiinnittää huomiota tarkkuuteen, ettei laatu heikkene. Jos kuorma seisoo kärryssä pitkään ennen kuivausta, voi öljyn laatu kärsiä. Liian korkeat kuivauslämpötilat heikentävät myös öljypitoisuutta. Kuivauslämpötila tulee säätää siemenen kosteuden mukaan.
Testaa siementen puintikypsyys
Tuleentuneen rypsin siemenen kuoren väri on yleensä musta tai punaisen ruskea, kun taas rapsin siemenet ovat päältä täysin mustia. Raa’an rapsin siemenen kuoren väri on ruskea tai kirjava. Puintikypsät siemenet ovat sisältä kirkkaan keltaisia. Jos joukossa on sisältä vihreitä siemeniä, kasvusto ei ole vielä valmis puintiin.
Karkean arvion siementen puintikypsyydestä saa keräämällä lituja useasta varresta eri kohdista peltoa ja hieromalla käsin siemenet irti liduista. Tämän jälkeen siemenistä poimitaan sattumanvaraisesti 10 siementä valkoiselle paperille ja murskataan ne esimerkiksi läpinäkyvän teipin alla. Jos kymmenestä siemenestä kaksi tai enemmän on vihertäviä, on lehtivihreäpitoisuus vielä liian korkea. Testiä voi toistaa pari kolme kertaa, jos on epävarma tuloksesta tai kasvusto on kirjava.
Puinnin aloittaminen sopivaan aikaan ei tuota ongelmia, jos sää on poutainen ja kasvustot ovat tasaisesti tuleentuneet. Toisinaan kasvustot ovat kuitenkin epätasaisesti tuleentuneet, etenkin jos kasvustossa on esiintynyt jälkiversontaa ja -kukintaa. Näissä tilanteissa optimaalisen puintiajankohdan määrittäminen voi olla hankalaa. Tällöin ratkaisuna on puida pääasiassa vain hyvät, tuleentuneet kohdat, ja jättää pahasti vihreät ja läpikasvaneet kohdat kokonaan puimatta.
Kevätrypsi kestää varsin hyvin syksyn ränsistäviä säitä eikä se ole herkkä varisemaan. Yleensä viljat kannattaakin puida ja kuivata ensin, ja vasta tämän jälkeen alkaa puimaan kevätrypsiä. Kevätrapsi tuleentuu parisen viikkoa myöhäisten kevätvehnälajikkeiden jälkeen. Kevätrapsin tuleentumista on maltettava odottaa, mutta toisaalta puinnin tarpeetonta viivyttelyäkin tulee välttää, jotta varisemistappioita ei tule. Rapsin varisemisherkkyys on lajikejalostuksen myötä parantunut, mutta se varisee jonkin verran rypsiä herkemmin.
Rypsin ja rapsin puinnin jälkeen lohkon syksyistä muokkausta kannattaa välttää, sillä se säästää luontaisia vihollisia, kuten loispistiäisiä. Öljykasvien jälkeen suorakylvö onnistuu hyvin. Lisäksi, jos lohko muokataan vasta keväällä seuraavaa kasvia varten, tuhoutuvat myös mahdolliset jääntirypsit ja -rapsit paremmin.